Kati Sorjanen, Account Director, Tapahtumantekijät Oy
Kati rakastaa ihmisten välisiä aitoja kohtaamisia ja suhtautuu tapahtumiin intohimoisesti. Hänen mielestään jokainen tapahtuma on mahdollisuus muuttaa maailmaa. Katilla on yli 20 vuoden kokemus tapahtuma-alalta ja pitkä rivi palkintoja kotimaisista ja kansainvälisistä kilpailuista.
Pandemiapaineessa puristuneet timantit – eli mitä hyvää tästä kaikesta voi seurata?
Laitetaanpa hetkeksi ruusunpunaiset lasit silmille. Unohdetaan kaikki koronaelämän kirot ja karmeudet. Siis ihan kaikki. Tiedetään, se ei ole helppoa, mutta yritetään kuitenkin – yhdessä! Luodaan katse lähitulevaisuuteen niiden ruusupunaisten lasien läpi ja tiirataan, mitä HYVÄÄ pandemiasta voi seurata.
Tarkastellaan pandemiapaineessa puristuneita timantteja täältä minun kulmastani eli tapahtumien maailmasta käsin. Vaikka korona on tehnyt selväksi, että ennustaminen on mahdotonta, uskaltaudutaan silti vähän visioimaan.
1. Ihminen tarvitsee ihmistä
Tommy Tabermann kirjoitti rakastetussa runossaan: ”Ihminen tarvitsee ihmistä, ollakseen ihminen ihmiselle, ollakseen itse ihminen.”. Koronakurimuksen jälkeen synkeinkin erakko on valmis myöntämään, että muut ihmiset ovat äärimmäisen tärkeitä. Muita ihmisiä ei oteta itsestäänselvyytenä. Ihmiset haluavat kohdata toisiaan ja löytävät kohtaamisille aina aikaa.
2. Ihana, tärkeä kosketus
Kättely, halaus, kevyt kosketus olkavarteen. Pään painaminen olkaa vasten, poskipusu, tiukka tanssiote. Ryhmähalaus. Kosketuksen merkitys tunnistetaan ja sitä arvostetaan. Kun koronan jälkeen kätellään, katsotaan samalla silmiin ja laitetaan toinenkin käsi kättelykumppanin käden päälle. Jotta osoitetaan, että toinen on tärkeä.
3. Riemu kaikista aisteista
Kun koronakautena olemme olleet yhteydessä toisiimme kaksiulotteisen ruudun välityksellä ja käyttäneet vain näkö- ja kuuloaistia, otamme koronan jälkeen ilon irti kaikista muistakin aisteista. Tapahtumaillallisella tarjoiltua annosta nuuhkitaan ja maistellaan hartaudella ja messuosastolla esiteltäviä uutuustuotteita hypistellään ja tutkitaan. Kolmiulotteinen, tuoksuva, maistuva ja kosketeltava maailma tuo päivittäistä riemua.
4. Kulttuurielämysten renessanssi
Kun vihdoin pääsemme haltioitumaan musiikista, teatterista, tanssista, taikuudesta ja kaikista esittävän taiteen ja viihteen upeista muodoista, emme heti tulekaan kylläisiksi. Kulttuurielämykset kokevat renessanssin, ne syntyvät uudelleen. Elämysjanoiset ihmiset ahmivat kulttuuria kaikissa sen muodoissaan ja kulttuuriala kukoistaa.
5. Hyvä digi jää
Pandemiapaineessa tehdyt digiloikat ja digivallankumoukset on nyt hypitty ja hoidettu. Työkalut ovat olemassa ja ihmiset ovat ketterästi oppineet uutta ja omaksuneet uusia käytäntöjä. Useat digitaaliset ja virtuaaliset ratkaisut jäävät helpottamaan ja tehostamaan työntekoa ja elämää. Virtuaalisille tapahtumille on varmasti edelleen tarvetta ja tilausta. Hybriditapahtumat, eli virtuaalisen ja livetapahtuman yhdistelmät, tuovat kokonaan uudenlaisia mahdollisuuksia tapahtumien maailmaan.
6. Destination design
Pahoittelen englanninkielistä termiä, mutta se on paljon kuvaavampi kuin vaikkapa määränpäämuotoilu. Kotona vietettyjen kuukausien jälkeen sillä todellakin on väliä, missä kohdataan. Kukaan ei järjestä tapahtumaa ”jossain kokoustilassa” tai ”jossain, minne on helppo lentää”, vaan tapahtumapaikan tarina, henki, tyyli ja monet muut erottautumistekijät ratkaisevat. Tapahtuma järjestetään ”holvikaarten alla, kynttilöiden hehkussa, merimaisemassa”.
7. Innovatiivisuus ja resilienssi
Pandemian puristuksessa on syntynyt upeita innovaatioita. Tapahtuma-alalla luotiin hetkessä kokonaan uusi liiketoiminta, virtuaalitapahtumat. Muillakin koronasta kärsineillä toimialoilla on ylitetty raja-aitoja ja tehty luovia sovelluksia. Resilienssiä voisi kuvata pingispallona, joka myrskyisällä merellä pulpahtaa pintaan ja päätyy kotirantaan turvaan. Me kaikki, me resilientit ihmiset, olemme koronakaudella selvinneet alati muuttuneissa ja kamalissa tilanteissa, me olemme löytäneet tavat selviytyä ja kehittyä. Nämä kaksi, innovatiivisuus ja resilienssi, pysyvät meillä voimavaroina koronan jälkeenkin. Pumpulinpehmeä pandemianjälkeinen arki tuntuu lastenleikiltä, joten vain taivas on rajana uusille ideoille.
Eiköhän jätetä ruusunpunaiset lasit silmille. Aika kaunis tulevaisuus edessä, eikö?
