Liikematkustaja – ilmastoterroristi: syyllinen vai ei?
FBTA:n kevätseminaari käsitteli vastuullisuutta liikematkustuksessa. Amex GBT:n viestintäpäällikkö Tuulia Taipale johdatteli panelistit ja runsaslukuisen yleisön teeman äärelle, joka ei vielä ehkä kaatanut hallitusneuvotteluja, mutta ravisteli kuitenkin. Keskustelu vastuullisuudesta näyttää vilkastuneen viime vuoden lopulla muun muassa suomalaistenkin koululaisten aktivismin myötä: nuorten ilmastolakkoihin piti niin vanhempien kuin koulujenkin ottaa kantaa. Yksittäisten koulujen ja kuntien kannanotot kirvoittivat kipakkaa keskustelua. Mutta pitääkö liikematkustajan tuntea syyllisyyttä matkustamisesta?
VASTUULLISUUS EI OLE BRÄNDI. SE ON TEKOJA.
Vastuullisuus liikematkustuksessa on ilmastoasioiden lisäksi vastuuta myös yrityksen henkilökunnasta, työhyvinvoinnista ja liikematkustajan jaksamisesta. Se on myös vastuuta kokonaisuudesta, jossa koko yritys voi hyödyntää kiertotalouden erilaisia toimenpiteitä. Tavoitteena voi olla pidentää valmistettavien, käytössä olevien ja myytävien tuotteiden ja energian käyttöikää. Vastuullisuutta on hyödyntää uudelleen tuotannossa syntyvää energiaa ja esim. valita matkustajalle vähempipäästöisiä autoja yrityksen käyttöön. Ympäristöteko voi olla työsuhdeauton tai omalla autolla ajamisen sijaan vuokra-auto kotimaassa tai vaihtoehtoisesti kulkumuodon vaihtaminen junaan. Vastuullisuutta on suora lento tai lento vähäpäästöisemmällä, uudella koneella. Tulevaisuudessa kaikkea ei tarvitse enää omistaa, vaan myös organisaatioissa voidaan pelata jakamistalouden pelisäännöillä.
TAVOITTEENA HIILINEGATIIVINEN TYÖMATKUSTUS
Päästäksemme tavoitteeseen rajoittaa ilmaston lämpeneminen 1.5 asteeseen 2 asteen sijaan, meidän tulee muuttaa lähes kaikki. https://yle.fi/uutiset/3-10444012
Avainasemassa on teollisuus, mutta myös kotitalouksen osuus on merkittävä. Näillä leveyspiireillä taloudellinen lämmittäminen tai uusiutuvan energian käyttö on paitsi ekoteko, se tuo myös kustannussäästöjä. Kierto- ja jakamistalouden eri toimenpiteiden avulla voi löytyä kuitenkin uusia liiketoimintamahdollisuuksia, joissa Suomi on osoittautunut edelläkävijäksi. Hillineutraali business ei riitä enää tavoitteeksi, vaan nyt Suomessakin pitäisi löytää tapoja päästä hiilinegatiiviseksi. Me lainaamme omilta lapsiltamme, ilman lupausta maksaa mitään koskaan takaisin.
HIILIKÄDENJÄLJELLÄ OMIEN VALINTOJEN VAIKUTUS NÄKYVÄKSI
CO2-päästöjen kompensointi puhutti kevätseminaarissa. Näyttäisi siltä, että liikematkustuksen osalta ratkaisu voisi olla siinä, että kompensointi olisi helppoa, mitattavaa ja näkyvää. Myös jokaiselle matkustajalle pitäisi antaa mahdollisuus kompensoida matkustuksensa ilmastovaikutukset parhaaksi katsomallaan tavalla. Yhteistyö erilaisten kuljetusmuotojen välillä, esimerkkinä matkaketjut ovelta ovelle tai vapaaehtoisuuteen perustuva helppo tapa kompensoida itse, voisi olla ratkaisu ajatusmuutokseen. Suomen sijainti Euroopan syrjällä on toisaalta etu, mutta aiheuttaa myös runsaasti välttämätöntä työmatkustusta. Vastuullisuus ei ole enää vain brändin rakentamista, vaan se on valintoja ja tekoja.
TERRORISTI – VAI SITTENKIN ILMASTOAKTIVISTI?
Liikematkustaja joutuu siis puntaroimaan yhdessä oman organisaationsa kanssa, millainen liikematka on välttämätön ja milloin asian voi hoitaa puhelinkokouksena tai videoneuvotteluna. Toisinaan toteutuneen liikematkan tapaamisen vaikutukset voivat olla kokonaisen kaupungin tai yhteisön elinvoimaan merkittäviä päätöksiä. Kyseenalaistamalla totuttuja tapoja, voi organisaatio kantaa vastuun henkilökunnan jaksamisesta vähentämällä työmatkoja ja siirtymällä digitaalisiin neuvotteluihin, mutta toisinaan lähteminen on enemmän kuin perusteltua. Jokainen lähtö onkin kannanotto velkaan, jonka maksatamme lapsillamme. Pohdinnan paikka, vai mitä?
Teksti: FBTA-liikennetoimikunta, Mervi Hakala-Rafols